LAKTAATTIMITTAUS - tarkkaa tietoa kuntotasostasi

Laktaattimittaus kertoo testaushetken tarkan kuntotason sekä mahdolliset heikkoudet fyysisessä suorituskyvyssä. Se on epäsuora kestävyyskuntotesti ja se antaa tarkat aerobisen ja anaerobisen kunnon kynnykset, joiden avulla voidaan määrittää yksilölliset harjoitusalueet sekä –ohjeet. Ainoastaan hengityskaasuanalyysi antaa tarkempaa tietoa kuin laktaattimittaukseen perustuva testaus.
Laktaattimittaus kertoo myös testattavan siihen asti tapahtuneesta harjoittelusta; onko ehkä menty koko ajan (liian) kovaa tai (liian) hiljaa ja myös sen, onko harjoittelu ollut riittävän monipuolista vai onko harjoiteltu liian yksipuolisesti. Erityisesti tähän haasteeseen laktaattimittaus antaa vastauksia.
 
Laktaattimittauksessa mitataan veren laktaattipitoisuutta harjoitteluolosuhteisssa. Laktaattia syntyy, kun harjoitellessa tuotetaan energiaa anaerobisesti.
Itse mittaus tapahtuu ottamalla verinäyte sormenpäästä jokaisen vedon jälkeen. Sykkeet ja vauhti/ tehot kirjataan ylös jokaiselta vedolta ja jokaisen mittauksen jälkeen harjoituskuormaa nostetaan niin kauan, että testattava saavuttaa maksiminsa. Yhdistämällä laktaatti-, syke- ja vauhtimittaus saadaan selville arvot aerobiselle ja anaerobiselle kynnykselle. Aerobinen kynnys on suurin teho ja energiankulutuksen taso, jossa elimistä pystyy eliminoimaan tuotettua laktaattia niin paljon, ettei veren laktaattipitoisuus nouse yli lepotason. Se on siis peruskestävyysharjoittelun yläraja. Anaerobinen kynnys taas on se teho ja energiakulutuksen taso, jossa elimistö ei pysty enää eliminoimaan tuottamaansa laktaattia niin paljoa, ettei sen taso nousisi veressä.
 
Miten nämä sitten vaikuttavat? Elimistömme ei pysty tuottamaan energiaa täysin anaerobisesti kovinkaan pitkää aikaa, maksimissaan joitakin minuutteja. Lisäksi kumuloituva laktaatti (jota elimistö ei pysty poistamaan) heikentää suorituskykyä merkittävästi jolloin vauhti/ teho laskee. Myös hitaasti kertyvä laktaatti heikentää suorituskykyä pitkälla aikavälillä – Kaikkea tuotettua laktaattia ei siis kyetä poistamaan = vauhtikestävyysalue aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välillä).
Entäpä käytännössä? Jos mittauksissa todetaan esimerkiksi vauhtikestävyysalueen olevan kapea, voi vauhdin/ tehon säätely olla vaikeaa, koska mennään helposti anaerobisen kynnyksen yli tai aerobisen kynnyksen ali. Tällöin matka saattaa jäädä kesken, koska laktaattia kertyy liikaa ja suorituskyky kärsii. Vastaavasti, jos peruskuntoalue on kapea, laktaattia muodostuu jo hyvinkin vähäisessä rasituksessa jolloin mennään helposti kovalla teholla ja matka voi sen takia jäädä kesken. Kehomma kyllä sopeutuu sietämään laktaattia, mutta ei rajattomasti.
 
Näiden kynnysten avulla siis pystytään arvioimaan miten kovaa (vauhti tai teho) harjoittelija pystyy etenemään minkäkin ajan tai matkan. Tieto selvistä puutteista jollakin harjoitusalueella auttavavat sekä valmentajaa, että valmennettavaa suunnittelemaan ja toteuttamaan harjoittelua sen hetkisen tilanteen mukaan parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Kiinnostaako sinua tietää omat sykealueesi sekä aerobinen ja anaerobinen kynnys? Ota yhteyttä, niin sovitaan mittausajankohta sinulle tai porukallesi.